Aivosumu on paitsi ikävä olotila, myös erittäin osuva termi asian laidalle; aivojen tilalla tuntuu olevan joko kevyttä usvaa tai sankkaa sumua. Oireiden syyt ovat moninaiset, mutta useimpiin niistä pystyy vaikuttamaan liikunnalla.
Moni kärsii epämääräisistä oireista, joita kutsutaan aivosumuksi. Aivosumu – vaikka hyvin kuvaava termi onkin – ei ole lääketieteellinen diagnoosi, vaan yleisesti käytetty termi kuvaamaan tilaa, jossa henkilö kokee hämärtynyttä ajattelua sekä vaikeuksia keskittymisessä ja muistissa. Hämmennystä aiheuttava tilanne saattaa johtua monista eri syystä.
Kyseessä on monitahoinen ilmiö, jota voi olla vaikea selittää lääkärille ja lääkärin selvittää. Edes asiantuntijat eivät ole yhtä mieltä siitä, mitä kaikkea aivosumu pitää sisällään ja mistä se kertoo.
Aivosumu kuulostaa nykyajan ilmiöltä ja sen voisi kuvitella olevan seurausta aikakautta leimaavasta ihmiskunnan luomasta kiireestä ja kuormituksesta, joka sekoittaa pään. On kuitenkin tutkittu, että myös eläinmaailmassa kärsitään aivosumusta. Jatkuva stressi ja tietyt sairaudet heikentävät myös eläinten muistia, kykyä ratkaista ongelmia sekä oppia. Sitä, kokevatko he tilan sumun kaltaisena, saamme tuskin koskaan tietää.
Ihmisten kokemat aivosumun oireet ovat pitkälti samoja kuin eläinmaailmassa: vaikeuksia ajattelussa, keskittymisessä, muistissa, aloitekyvyssä sekä yleisessä mentaalisessa toiminnassa. Tilasta kärsivät ovat kertoneet sen muistuttavan jatkuvaa krapulaa; pää ei toimi niin kuin pitäisi, ajattelu takkuaa, muisti pätkii, virheitä sattuu, sanoja täytyy hakea ja väsyttää – eikä se helpota.
Aivosumun oireet ovat moninaiset ja ilmenevät hyvin yksilöllisesti. Monet niistä ovat niin yleisiä, ettei niiden takia vaivauduta lähtemään lääkäriin.
Aivosumun oireista on löydetty yhteyksiä moneen eri tekijään, kuten uupumukseen, unen puutteeseen, uniapneaan, stressiin, ahdistukseen, migreeniin, masennukseen, ruokavalioon, vaihdevuosiin, hormonaalisiin muutoksiin, kilpirauhasen vajaatoimintaan, raudan puutteeseen, lääkkeisiin, kemikaaleihin sekä moniin sairauksiin.
Viimeksi mainitusta etenkin korona on nostanut ilmiön viime vuosina tapetille. Tutkimusten mukaan noin puolet pitkittynyttä koronatautia sairastavista on tuntenut aivosumua kuvaavia oireita. Samaa sanovat myös neurologisista sairauksista, kuten MS- ja Parkinsonin taudeista sekä kroonisista väsymys- tai kipuoireyhtymistä kärsivät sekä aivovamman saaneet.
Lähti sumu sitten liikkeelle mistä vain, oireet muistuttavat toisiaan. Yhteiseksi tekijäksi on kiteytynyt aivojen kuormitus sekä sen aivoihin mahdollisesti keräämä glutamaatti, jonka seurauksena aivojen kongnitiiviset toiminnot heikkenevät.
Monet kuormitusta aiheuttavat tekijät ovat kotisohvalla kartoitettavissa; jos yöuni jää jatkuvasti vajaaksi, on siinä jo kuormittavaa tekijää kerrakseen. Osa syistä on kuitenkin vaikea selvittää.
Henkinen väsymys ja aivosumu ovat kaksi erilaista käsitettä, vaikka liittyvätkin läheisesti toisiinsa. Jos henkilö kärsii henkisestä väsymyksestä pitkään, saattaa se heikentää aivojen toimintaa ja aiheuttaa aivosumun oireita. Myös aivosumun kokeminen voi aiheuttaa henkistä väsymystä ja uupumusta. Oireiden samankaltaisuuden ja osin samojen syidenkin takia niitä on erittäin vaikea erottaa toisistaan.
Erona pidetään kuitenkin sitä, että henkinen väsymys vaikuttaa enemmän yleiseen energiatasoon ja saattaa johtaa uupumukseen kun taas aivosumu vaikuttaa enemmän kongitiivisiin toimintoihin, eli tiedon käsittelyn tasoon ja saattaa vaikeuttaa päivittäisistä tehtävistä suoriutumista. .
Henkinen väsymys itsessään ei ole vaarallista, mutta jos se johtaa keskittymiskyvyn puutteeseen tai arvostelukyvyn hämärtymiseen, saattaa tilanne olla toinen. Samoin, pitkittynyt henkinen väsymys heikentää helposti immuunijärjestelmän toimintaa ja altistaa kehon erilaisille infektioille ja sairauksille.
Henkinen väsymys on usein ohimenevä tila, mutta joskus se jää päälle. Jatkuva väsymys voi vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun ja sen taustat kannattaakin selvittää.
Kroonisella väsymysoireyhtymällä (ME/CFS) kuvataan sairautta, joka aiheuttaa lamauttavaa väsymystä. Se puskee päälle jopa pienen ponnistelun jälkeen eikä parane, vaikka mitä tekisi. Ajattelu takkuaa ja olo on myös fyysisesti huonovointinen. Vaikka asiaa on tutkittu paljon, eivät tutkijat ole päässeet selvyyteen siitä, mikä tai mitkä tekijät aiheuttavat kroonista väsymysoireyhtymää.
Se, että tutkijat eivät ole vielä kartalla kaikesta oireyhtymään liittyvästä on johtanut siihen, että diagnoosia kuvaavat oireet ovat heidän yhteisesti sopimia, ne eivät siis perustu biologiseen näyttöön. Oireita luokitteleva kriteeristö vielä vaihtelee maittain, jolloin jossain päin maailmaa kroonisen väsymysoireyhtymän oireiksi lasketaan samat kuin esimerkiksi masennuksessa tai työuupumuksessa.
Myös nimi “krooninen väsymysoireyhtymä” aiheuttaa sekin polemiikkia, koska sairaus ei välttämättä ole krooninen eikä “väsymys” -termi kata kaikkia potilaiden tuntemia kokemuksia.
Mikäli kuitenkin oireet ovat kestäneet puoli vuotta ja aiheuttavat jatkuvaa toimintakyvyn alenemista, on syytä epäillä kroonista väsymysoireyhtymää. Diagnoosiin pyritään poissulkutekniikalla, jossa eliminoidaan muiden sairauksien tai häiriöiden mahdollisuudet.
Vaikka aivosumun syyt ovatkin moninaiset ja sen oireet vaihtelevat yksilöittäin, tarjoaa liikunta merkittäviä etuja sen hoitamiseen. Liikunnalla on todettu olevan myönteinen vaikutus kongnitiiviseen toimintaan, keskittymiseen sekä muistiin.
Liikunta edistää verenkiertoa aivoissa ja sitä kautta niiden hapen ja ravintoaineiden saantia. Se myös stimuloi aivojen hermosoluja ja edistää niiden välistä viestintää, mikä parantaa oppimista ja muistia. Liikunta vapauttaa lisäksi endorfiineja, jotka luonnollisina mielihyvähormoneina kohottavat mielialaa ja vähentävät stressiä. Yhdessä ne kaikki saattavat vähentää aivosumun oireita.
Kannattaa kuitenkin miettiä, mitä tekee ja ennen kaikkea, miten tekee. Liiallinen liikunta saattaa pahentaa oireita, kun taas jo kohtuullisen määrän säännöllistä liikuntaa on todettu toimivan. Liikunnan ei siis tarvitse olla kovin intensiivistä vaikuttaakseen. Rauhallinen kävely, uinti, pyöräily, jooga, venyttely ja meditaatio voivat parantaa aivojen toimintaa ja lievittää aivosumun tunnetta.
Myös kuntosaliharjoittelu tarjoaa monipuolisen tavan liikuttaa kehoa ja edistää fyysistä kuntoa ja samalla aivojen terveyttä. On kuitenkin pidettävä mielessä, että liiallinen fyysinen rasitus tai väärin suoritetut liikkeet saattavat viedä tilaa toiseen suuntaan. Aivosumun suhteen tärkeintä onkin löytää liikuntamuoto ja liikkeet, jotka ennen kaikkea tuntuvat hyviltä, jotta niiden säännöllinen tekeminen olisi helppoa.
Lähteet:
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0960982222011113
https://www.hs.fi/tiede/art-2000009089160.html
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01194
