Viikoittaisessa onnistumistarinassa asiakkaamme kertovat omin sanoin, kuinka he ovat löytäneet liikunnan ilon tai saavuttaneet itselleen tärkeän tavoitteen. Onnistuminen ei ole sattuman kauppaa: halu onnistua ja kannustava ympäristö johtavat tuloksiin. Jokainen voi saavuttaa paremman olon – tästä upeat onnistujamme ovat inspiroivia esimerkkejä!
Onnistumistarina – Leena Steininger:
Minulla on taustalla 35 vuotta istumatyötä sekä siitä johtuvia niska-, hartia- ja selkäkipuja. Lonkkaleikkauksesta johtuen jaloissani on myös noin 3 cm pituusero, joka aiheutti kipuja selkään ja lonkkaan. Kaiken lisäksi myös olkapäässä oli kipuja. Tätä kurjuutta miettiessä mieli painui usein lattianrakoon, eikä tulevaisuus tuntunut ollenkaan rohkaisevalta.
Tutustin Fustraan maaliskuussa 2016, ja elämäni ensimmäisen Fustra -tunnin jälkeen minulle tuli selväksi, miten rapakunnossa olin! Olin kauhuissani, mutta toisaalta ajattelin, että tämä taitaa olla juuri sitä mitä tarvitsen. Toiveena oli, että pystyisin kävelemään ja liikkumaan suhteellisen kunnolla vähempien kipujen kanssa. Ajattelin, että harjoittelun myötä painokin voisi siinä sivussa pudota. Se oli nimittäin tarpeen.
Vain parin viikon harjoittelun jälkeen tein oudon havainnon: lonkkaan ei sattunut ollenkaan! En uskonut sitä ja ajattelin, että kyllä se taas kohta tuntuu. Mutta kipu oli poissa pari päivää niin lyhyen harjoittelun jälkeen! Se jo oli ihme!
Alkukesästä oli pitempiä kivuttomia jaksoja – askeleet kevenivät ja kävelin reippaasti. Olin valtavan iloinen, kun huomasin pystyväni menemään jopa sienimetsään. Neljänteen kerrokseen käveleminen menee nyt vaivatta, kun ennen se oli tuskan takana. Ystävät huomasivat muutokset ja kysyivät ”Mitä sulle on tapahtunut!? Käveletkin ihan erilailla.”
Suuri asia on vielä se, miten liikuntakyvyn paraneminen vaikutti mielialaani! Masennus hävisi ja elämään tuli energiaa ja kirkkaampia värejä. Tuntuu kuin uusi lehti olisi kääntynyt elämässä. Tällä hetkellä huomaan, etten kiinnitä kipuihin huomiota ollenkaan ja kävelen reippaasti. Olkapäätä en normaalisti huomaa, ja särkylääkkeitä en ole tarvinnut kertaakaan.
Alussa olin varautunut. Mietin, miten minuun suhtauduttaisiin kuntoni ja ikäni puolesta, mutta heti huomasin, että pelkoni oli turha. Ohjaustilanteissa ilmapiiri on rento, ei tarvitse jännittää. Ohjaajalleni annan täyden tunnustuksen hänen ammattitaitoisesta ja antautuneesta ohjaamisesta, joka on ystävällistä, rohkaisevaa ja tarpeen tulen myös napakkaa.
