Treeni, ruoka ja lepo – harjoittelun pyhä kolminaisuus. Näiden kolmen komponentin tulee olla tasapainossa, jotta harjoittelun myötä tapahtuisi kehitystä. Paneudun tässä blogitekstissä lepoon ja palautumisen merkitykseen harjoittelun kannalta.
Treenin aikana ja jonkin aikaa harjoituksen jälkeen kehon suorituskyky on alhaisempi kuin ennen harjoitusta. Mutta jos maltetaan odottaa optimaalinen aika harjoituksen jälkeen ennen kuin tehdään seuraava harjoitus, saadaan suorituskykyä nostettua aavistuksen aikaisemmasta. Tätä ilmiötä kutsutaan superkompensaatioksi. Elimistö pyrkii ylläpitämään jatkuvaa tasapainotilaa. Treenin ansiosta sitä hetkellisesti järkytetään. Palautumisen aikana keho korjaa harjoittelun aiheuttamat vauriot niin, ettei tällaista tasapainotilan järkytystä enää kävisi. Toisin sanoen se korjaa kehon aavistuksen paremmaksi kuin ennen treeniä. Jos tässä kohtaa tehdään uusi harjoitus, nostaa se suorituskykyä taas korkeammalle.
Harjoittelun suhteen voidaan mennä metsään kahdella tavalla: treenaamalla liian usein tai liian harvoin. Kun palautumiselle ei anneta tarpeeksi aikaa, vaan tehdään seuraava harjoitus elimistön vielä korjatessa edellisen harjoituksen vaurioita, lähtee suorituskyky laskemaan alaspäin. Toisaalta, jos seuraava treeni tehdään vasta pitkän ajan kuluttua, on superkompensaation ”ylikorjaus”-vaikutus jo menetetty ja palattu lähtötilanteeseen.
Elimistön tasapainotilaa on järkytettävä, jotta kehitystä tapahtuu. Treenin ansiosta kudoksiin tulee mikrovaurioita, joita elimistö korjaa omista rakennusaineistaan. Ravitsemuksella on suuri rooli tässä mekanismissa. Toisekseen myös hermosto ja pääkoppa kaipaavat lepoa, jotta käskytys ja motivaatio pysyisivät terävinä. Puhtaan levon lisäksi voidaan edistää palautumista erilaisin kehonhuollon keinoin kuten putkirullaamalla, liikkuvuusharjoittelulla ja pehmytkudoskäsittelyllä.
Koulutukseltani olen fysioterapeutti sekä liikunnanohjaaja AMK. Töissä liikunta-alalla vuodesta 2007. Intohimona toiminnallinen harjoittelu.
