Viime aikoina keskustelua on herättänyt urheileminen kasvisruokavalion voimin. Aihe on läheinen, sillä itsekin ryhdyin kasvissyöjäksi 90-luvun puolivälissä eläinoikeuksien innoittamana. Tuohon aikaan kilpailin maila- ja pallopeleissä eikä kotipaikkakuntani yläasteella ollut mahdollisuutta tarjota erikoisruokavaliota kasvissyöjille, joten koulupäiväni menivät lähinnä näkkileivän ja perunan turvin. Päästessäni Mäkelänrinteen urheilulukioon tilanne kohentui huomattavasti, sillä siellä oli tarjolla urheilijoille erikoisruokavalioita. Lukiopäivän ja kaksien harjoitusten jälkeen valmistin itse ateriani, jotka pohjautuivat pikemminkin makuseikkoihin kuin tarvittaviin ravintoaineisiin. Näillä eväillä onnistuinkin vähitellen kehittämään itselleni B12-vitamiinin puutostilan ja anemian.
Vuodet vierivät, urheiluharrastukset vaihtuivat ja palasin vähitellen takaisin sekaravitsemukseen. Tämä tapahtui siksi, että oli yksinkertaisesti helpompaa kun kisamatkoilla ei tarvinnut enää selitellä olevansa ”vegetariano”, ja saada viikon ajan syödäkseen hapankaalia ja paahtoleipää. Nuorena urheilijana olisin tarvinnut kunnon kasvisruokaa jaksaakseni ja palautuakseni fyysisestä rasituksesta. Elämäni kasvissyöjänä päättyi vähitellen, mikä oli valitettavaa. Uudet haasteet veivät fysioterapiaopintojen perässä Turkuun, jossa tapasin Finnfighter`s Gymillä lukkopainin merkeissä Jussi Riekin.
Jussi on urheileva vegaani, joka on pitänyt vuosien ajan erilaisia ravitsemusaiheisia blogeja. Tällä hetkellä hän kirjoittaa blogia Puoli kiloa päivässä. Tutustuin liikuntalääketieteen liikuntaravitsemus opintojen myötä Jussin kirjaan Kuntotehdas. Hän perustaa kirjoittamansa asiat tieteellisiin tutkimuksiin ja esittää ne selkokielellä. Usein hän myös testaa ruokavalioita itsellään, joten hänen näkemyksensä pohjautuvat myös omakohtaisiin kokemuksiin.
Olen usein haaveillut palaamista kasvisruokavalioon, jota ehdin noudattaa noin 10 vuotta. Eniten olen mietityttänyt sitä, kuinka rakentaisin kasvisruokavalion niin, että jaksaisin, saisin tarpeelliset ravintoaineet ja palautuisin kuormituksesta. Useissa lukemissani urheilijan ravitsemusta käsittelevissä kirjoissa korostetaan maito- ja lihatuotteiden sekä kananmunan merkitystä proteiinin lähteinä eikä niille välttämättä tarjota riittävästi kasviperäisiä vaihtoehtoja. Onneksi tiedämme, että mm. siemenissä, pavuissa ja pähkinöissä on varsin korkea proteiinipitoisuus, joten kasvikunnan tuotteista löytyy korvaavia ruoka-aineita.
Saatavilla olevan ravitsemustiedon lisäksi merkittäviä apuja löytyy tänä päivänä myös kaupan hyllyiltä, sillä tilanne raaka-aineiden ja kasviperäisten valmisaterioiden osalta on erittäin hyvä: löytyy nyhtökauraa, härkäpapuvalmisteita ja muita lihankorvikkeita. Täysin vegaaneillekin löytyy kaupasta kiitettävästi tuotteita kasvispyöryköistä vegejäätelöihin. Myös ravintoloissa on lähes aina tarjolla kasvisvaihtoehtoja.
Tutustumalla perusasioihin, rakentamalla niiden avulla kasvisravitsemuksen perusta kuntoon ja kokeilemalla rohkeasti, aion itsekin palata vielä kasvisruokavalioon ja ”juurilleni” takaisin.
Kokonaiskuvaa huomioonottava amatööritriathlonisti, jonka taskuista löytyy kikkoja niin ravitsemusmuutoksen mentaalipuoleen sekä käytännön puolen erityisosaamiskorteista: suolistovaivoista, kehonkoostumuksen muokkauksesta sekä diabeteksesta. Oma ykköstyypin diabetes on valttikortti - sillä diabeetikon ruokavalio on ihanteellinen kaikille.
