Nykypäivänä kaikkea pystytään liikunnassa mittaamaan jollain elektronisella välineellä – treenin teho ja kulutus, lenkkimatkat ja vauhti, sykkeet, kalorit… Myös unenlaatua ja palautumista seurataan mittareiden avulla. Onko tämä aina hyvästä? Sykemittari opettaa toki tuntemaan kehoa paremmin, sillä sen avulla oppii tietämään, mitä kehossa tapahtuu ja miltä jokin kuntoiluteho kropassa tuntuu. Mittarit antavat suuntaa omasta kehityksestä, treenin tasosta ja niitä voi verrata seuraaviin treeneihin.
Esimerkiksi juoksija pystyy ottamaan aikaa, mitata keskivauhtia ja matkaa, mikä tietenkin motivoi juoksuajan ja matkan parantamisessa. Kuntosalilla treenaava saa hyvää suuntaa omien treenien kulutuksesta ja sykkeistä. Sykkeiden seuraaminen on myös hyvä tapa nähdä millä alueella treenaa ja sykealueita tulisikin vaihdella, aina ei ole hyvä treenata täysillä, vaan matalalla sykealueella ja taas toisinaan hyvä tehdä kovatehoisia treenejä.
Mittarit siis motivoivat ja auttavat kehityksen seurannassa. Mittarit eivät kuitenkaan pysty aistimaan tunteitamme, mittarit eivät tiedä päivän stressitasoja ja energiatasoja.
Oma energiataso ja vireystila vaikuttaa hyvin paljon treenin laatuun, jos on syönyt päivän aikana huonommin kuin yleensä eikä vireystila ole kohdallaan, ei treenistä saa samoja tehoja irti kuin hyvin tankanneena ja levänneenä. Jos päivän aikana on jo valmiiksi syönyt liian niukasti, ei kalorikulutuskaan treeneissä voi olla isoa luokkaa, eikä tarvitsisi ollakkaan.
Jos olo on väsynyt jo valmiiksi, energiatasot alhaalla, tulisi liikunta pitää kevyempänä ja energiaa tuovana, kuin tehorääkkinä ja energiasieppona.
Silloin jos mielenkiinto alkaa olemaan vain treenien kalorinkulutuksissa, pitää hälytyskellojen soida.
Tavallinen kuntoliikkuja ei tarvitse välttämättä ollenkaan mittareita. Urheilijat, kuten esimerkiksi maratoonarit toki tarvitsevat mittareita mm. matkojen pituuden mittaamiseen, sykkeiden seuraamiseen ja juoksuvauhdin pitämiseen. Silloin kuin harjoitellaan pitkällä tähtäimellä tavoitteellisesti johonkin tiettyyn liikuntasuoritukseen, on kehitystä järkevä seuratakin.
Kuntoliikkujan olisi kuitenkin hyvä toisinaan treenata myös ilman mittareita ja mennä ihan oman kehon kuuntelulla. Jos aina treenataan mittarien avulla, oman kehon kuuntelun taito pikkuhiljaa häviää tai unohtuu ja treenit voivat muodostua helposti suorittamiseksi. Oma fiilis ja tuntemusten aistiminen unohtuu, mikä kuitenkin olisi tärkeämpää kuin se mitä kello näyttää.
Elämme nykyään hyvin suorituskeskeistä elämää, kaikki pitäisi jollain lailla suorittaa “pois alta”, liikunnan ei pitäisi kuulua tähän. Vapaa-ajalla liikkuminen pitäisi olla lataava, energiaa tuova ja hyvää fiilistä luova asia. Jos liikunta on alkanut tuntumaan suorittamiselta, unohda hetkeksi sykevyöt kotiin.
Oletko jäänyt koukkuun mittareihin? Yksi merkki koukkuun jäämisestä on, jos esimerkiksi sykemittari onkin unohtunut kotiin, ei treeni tunnu samalta tai tuntuu jopa turhalta, kun ei näe kalorikulutuksia… Ei näin.
Kokeile viikon ajan treenaamista ilman mittausvälineitä, kuuntele itseäsi ja omaa kehoasi.
Kun olo on energinen, palautunut ja vireä, voi treenata kovatehoisempia treenejä, kun keho ei ole palautunut kunnolla, madalletaan treenitasoja kevyemmiksi. Kevyempiä ja raskaita viikkoja vaihdellen, unohtamatta liikkuvuusharjoitteita ja venyttelyjä. Opi kuuntelemaan kehosi tuntemuksia. Suorittaminen pois.
Oman kehon kuuntelu on kaikista tärkein mittari.
Muista myös nämä:
Kisakallion urheiluopiston käynyt liikuntaneuvoja ja personal trainer, työskentelen Forever Töölössä Personal trainerina ja ryhmäliikunnanohjaajana. Koen tärkeäksi edistää ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Haluan tuoda ihmisille hyvää oloa liikunnan kautta.
