Vuosi sitten harrastin vain sauvakävelyä. Ihan kiva, turvallinen keski-ikäisen naisen laji! Joka toinen päivä sauvoin, satoi tai paistoi. Liikunnasta tuli monotonista suorittamista askelmittarin kanssa, enkä edes tajunnut, että olin ihan itse kapeuttanut mahdollisuuksiani kokea liikunnan riemua. Kunnes syksyllä törmäsin naapuriini – itseäni vanhempaan rouvaan, joka oli juuri tulossa kuntosalilta posket punaisina.
Hän kehui vuolaasti kuntosalin monipuolisuutta ja kivoja jumppatunteja. Jotain jäi kytemään mieleeni, vaikka olen aina uskotellut itselleni, että en missään nimessä ole kuntosalityyppiä. Olisinpa tiennyt! Viikon kuluttua naapurini oli pudottanut postiluukustani lahjakortin, jolla pääsisin veloituksetta tutustumaan kuntosalin tarjontaan. Auts! Rehellisesti sanottuna tunsin velvollisuudekseni käydä katsastamassa paikat, jotta voisin sanoa, että kokeiltu on! Ja palata taas sauvomaan.
Koukutuin kuitenkin ja sillä tiellä ollaan. Ja hyvältä tuntuu. Voitin ennakkoluuloni ja nyt olen kuntosalin jäsen ensimmäistä kertaa elämässäni. Se edellytti sitä, että tunnustin vaihtelunhaluni, otin itseäni niskasta kiinni ja annoin asiantuntijan auttaa. Sain lähtölaukaukseksi simppelin kuntosaliohjelman, jota on kiva käydä tekemässä kaksi kertaa viikossa. Aikaa ja motivaatiota riittää vielä muullekin liikunnalle parantuneen lihaskunnon myötä. Takana on juuri ensimmäinen kerta uinnin tekniikkaopastusta – onneksi avasin suuni salilla, koska valmennusapua tähänkin lajiin löytyi.
Odotan jo, että pääsen kokeilemaan uutta uintitekniikkaa ja nauttimaan uimisen riemuista ilman niskakipuja. Enkä muuten ole hylännyt sauvakävelyäkään. Se ei vaan tunnu enää yhtään puuduttavalta, koska välillä voi käydä salilla tankkaamassa energiaa ja vaihtelua muunlaisesta liikunnasta.
– Leena Laamanen, Forever Töölön asiakas
