Olin hiljattain kokeilemassa uutta lajia: ilmajoogaa. Minua jännitti ennen tuntia. Enhän ole ikinä edes joogannut. Onko se vaikeaa? Osaanko? Entä jos mokaan tai muut nauravat minulle? Nuo ovat varmasti tuttuja kysymyksiä aika monelle, jotka ovat joskus kokeilleet uutta lajia. On luonnollista, että kaikki uusi kiehtoo ja pelottaa samaan aikaan. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että omien pelkojen voittaminen kannattaa, sillä omien rajojen ylittäminen on äärimmäisen palkitsevaa.
Menin Raija Laaksosen ilmajoogatunnille eräänä torstain myöhäisiltana. Rohkeasti astuin saliin sisään, katselin, miten muut purkivat solmut katosta riippuvista silkkiliinoista ja hakivat matot liinojen alle. Tunnin alussa ohjaaja kysyi, onko ensikertalaisia. Viittasin yhdessä monen muun kanssa. Jo se helpotti jännitystä. En ollut ainoa, joka oli tunnille tullut ensimmäistä kertaa. Ohjaaja toivotti kaikki tervetulleeksi ja selkeäsanaisesti neuvoi, kuinka liinaan pääsee istumaan ja kuinka toinen jalka heitetään liinan toiselle puolelle. Sen jälkeen ei enää jännittänytkään.
Tempauduin mukaan tuntiin. Ohjaaja neuvoi joka liikkeen selkeästi ja tuli tarvittaessa opastamaan henkilökohtaisesti. Monesti ohjaaja antoi myös vaihtoehtoja: Jos et pysty tai halua tehdä tätä, tee näin sen sijaan. Tunnin loppupuolella sai lopullisesti vapauttaa itsensä kaikista rajoituksista, kun päästiin tekemään temppuja liinalla: takaperin kuperkeikalla alas, tai jalat liinan ympäri kietoen jäätiin pää alaspäin roikkumaan ja sai kokeilla käsilläseisontaa. Viimeiset viisi minuuttia makasimme kaikki omien liinojemme sisällä makuuasennossa silmät suljettuina pimeässä salissa. Oli mahtavaa kokea ajattomuuden ja painottomuuden tunne, ihan kuin ympäröivä maailma olisi hävinnyt ympäriltä.
Tunnin jälkeen olin äärimmäisen väsynyt. Ilmajoogatunti oli yllättävän kovaa treeniä keskivartalolle. Mutta suurin väsymys ei selvästikään johtunut siitä, vaan jännityksen purkautumisesta. Totesin, että olin jännittänyt turhaan! Liian helposti alkaa miettiä, osaako jotain uutta tai pystyykö johonkin sellaiseen, mitä ei ole aikaisemmin tehnyt. Ohjaaja on paikalla sitä varten, että hän auttaa ja neuvoo, ottaa tarvittaessa yksilölliset tarpeet huomioon.
Rohkaisenkin kaikkia ennakkoluulottomasti kokeilemaan lajeja, jotka kiehtovat ja joita on aina halunnut kokeilla, mutta ei ole uskaltanut. Itsensä ylittäminen ja omien rajojen ja pelkojen voittaminen on fantastisen upea kokemus!
Olen sekä intohimoinen liikkuja että herkkä runoilija. Liikunta on ollut minulle lapsesta asti elämäntapa, viimeiset neljä vuotta olen tehnyt sitä osittain työkseni, vaikka se ei työltä tunnukaan!
