”Sinä se et varmaan ikinä syö karkkia kun olet noin hyvässä kunnossa?” En niin. Pysyn iloisena parsan avulla ja ammennan inspiraationi keräkaalin lehdistä.
Väärin. Syön kyllä herkkuja ja usein jopa päivittäin.
Herkuttelusta on fitnessbuumin valtaamassa Suomesta tehty lähes tabu. Ihminen ei tarvitse herkkuja, sokeri on synti eikä karkkia syödä tai jos syödään niin ainoastaan yksin kotona muiden katseilta suojassa ja tapahtuman johdosta viikon verran morkkista kärsien.
Naistenlehdet myy mammonaa otsikoilla: ”näin pääset eroon makeanhimosta” tai ”nämä ovat terveellisiä herkkuja.” Markkinoilla on tarjolla jos jonkinmoista terveyskaramellia, voikahvia, kaiken parantavaa, supervoimat antavaa tummaa suklaata ja vitaminoitua pakurinkääpäpastillia. Itse en luottaisi yhteenkään ihmiseen jonka mielestä joku edellämainituista on houkuttelevampaa kuin vanhanliiton sininen suklaalevy tai pistaasikermajäätelö.
Yli puolet suomalaisista aikuisista on ylipainoisia. Varmasti useamman kuin joka toisen lempiselityksiin kuuluu: ”olen lihava koska olen perso jälkiruoille.” Totuus on kuitenkin toinen. Jos tarkastellaan keskivertosuomalaisen, Penan, 45v ruokapäiväkirjaa, lukee siellä näin: aamulla kahvi ja ruikkari, lounaaksi mikroateria lihiksellä ja illalla rekkamiehen annos voileipiä ja sipsejä jotka parhaassa tapauksessa huuhdellaan oluen avittamana alas tuulensuojaan. Ongelma ei ole herkuissa vaan perusruoassa jota syödään aivan liian harvoin ja joka sisältää liikaa lisäaineita ja liian vähän ravintoaineita.
Halutaan palkita itseä, on paha mieli, on aihetta juhlaan, syödään toisen seuraksi tai vain tekee mieli syödä jotain hyvää. Nämä syyt eivät poistu kesäkuntoprojektin aikana vaan totaalikieltäytymisen seurauksena on yleensä romahdus jolloin pitkän kuivan kauden jälkeen suklaatia mätetään naamavärkkiin niin kuin se olisi maailmasta loppumassa.
Suosittelen laihduttajaakin pitämään herkkupäivän itselle sopivin määräajoin, on se sitten kerran viikossa tai kahdessa. Haluatko kuulla salaisuuden? Herkuissa on se taika, että kun niitä syö terveellisen perusruoan lisänä eikä sijasta ja kun niitä nauttii hyvällä omallatunnolla niin ne eivät lihota. Paitsi, jos tähtäimessä on Rautanauta2000 –kilpailut eikä onnellinen elämä niin ainoa tapa pysyä terveenä on syödä sitä mitä ei halua, juoda sitä mistä ei tykkää ja tehdä sellaista minkä mieluiten jättäisi tekemättä.
Tiedän että hammaslääkärini saattaisi esittää tähän vastalauseensa mutta aion tulevaisuudessakin jatkaa Espanjan Au Pair –ajoilta jäänyttä tapaa nauttia kahvin kanssa pientä äkkimakeaa. Ihan vain koska en ole tähän ikään asti keksinyt elämälle muuta tehtävää kuin nauttia.
