– Aivan mahtava harrastus! Huudahtaa Matinkylän harrastesulkisporukka kuin yhdestä suusta kysyttäessä, mikä sulkapallossa vetää puoleensa. Eikä kehuista tule loppua.
– Sulkapallosta saa ilon irti kuka tahansa. Sitä voi pelata kevyesti pallotellen tai tiukasti vääntäen, ihan miten itse haluaa, opastaa sulkapallon grand ageless lady Sylvi Jormanainen, lajin neljätoistakertainen Suomen mestari, valmentaja ja porukan äitihahmo.
– Pitää paikkansa. Sulkapallo on helppo laji aloittelijalle, mutta vaativa niin haluaville, komppaa Foreverin asiakaspalvelupäällikkö Ulriikka “Uli” Syrjävaara, itsekin sulkapalloilija, joka ottaa osaa harrasteryhmän peleihin aina, kun hommiltansa ehtii.
– Alkuun riittää, että osuu mailalla sulkaan, kyllä ne jalat seuraavat perässä. Sulka pysyy yllättävän helposti ilmassa, ja jo muutaman harjoituskerran jälkeen on helppoa saada peliä aikaiseksi. Eikä haittaa, vaikkei omistaisi pelivälineitä. Niitä saa lainaan täältä pelikavereilta tai Foreveriltä, kertoo Sylvi.
Seniorisulkisporukkana aloittanut ja myöhemmin harrastesulkapalloilijoksi nimensä muuttanut ryhmä lajin harrastajia tapaa pelin merkeissä Forever Matinkylän sulkapallohallilla kolme kertaa viikossa maanantai-, keskiviikko- ja perjantaiaamupäivisin.
– Pelikertoja oli alkuun kerran viikossa, mutta innokkaiden määrä yllätti ja ne nostettiin nopeasti kolmeen. Välillä kaikki seitsemän kenttää ovat täydessä nelinpelikäytössä ja meno on sen mukaista. Pelaamme lähinnä nelinpeliä kiertävällä systeemillä siten, että kaikki pelaavat kaikkia vastaan, kertoo Uli.
– Ja yhtä tärkeää kuin pelaaminen, on pitää hauskaa. Moni onkin tullut kuntosalilta tai ryhmäliikunnasta lähtiessään katsomaan, mistä nauru raikaa ja on jäänyt sille tielleen, Sylvi naurahtaa.
Ulin mukaan samoin on käynyt myös toisin päin; moni sulkapalloa pelaamaan tullut on tykästynyt talon tunnelmaan ja liittynyt saman tien myös klubilaiseksi.
– Se on se tekemisen monipuolisuus, joka tässä lajissa viehättää ja jota tässä iässä tarvitaan, tokaisee Erkki Myllyluoma, joka on harrastanut sulkapalloa jo vuosia ja ajautunut porukkaan työpaikkansa sulkistreenien kautta.
– Ja yhdessä tekemisen hauskuus, komppaa Eero Hakala, jolla on lajitaustaa jo kuudenkymmenen vuoden ajalta. Parhaimmillaan Eero pelaa kuusi kertaa viikossa, joista puolet Foreverin väreissä.
Foreverin sulkisporukkaan kuuluu väkeä laidasta laitaan ikähaitarin ollessa kuudesta ikävuodesta yli kahdeksankymppiseen, joskin ihan nuorisoa vierailee ryhmässä harvemmin. Porukka koostuu myös hyvin eritasoisista pelaajista.
– Täällä tapaa niin konkareita ja kovia ottelijoita kuin ihan tavallisiakin sulkapallokentän tallaajia, naurahtaa vakiporukan juniori, Jan-Henrik Myllyluoma, joka liittyi porukkaan kolmisen vuotta sitten yhdessä isänsä kanssa.
– Se on rikkaus; me melko kokeneet voimme jeesata aloittelijoita, pelata pitkiä palloja tasavertaisen kaverin kanssa ja ottaa oppia vielä kovemmilta, toteaa Jan-Henrik.
Lajin pariin halajavia autetaan alkuun Sylvi vetämillä valmennustuokioilla.
– Sylvin opeista on kyllä apua meille kaikille, tunnustaa Erkki.
– Aina oppii uutta ja se on upea juttu, jatkaa Erkki.
Sulkisjengillä näyttää todellakin olevan hauskaa. Porukka pohtii samanlaatuisen hurtin ja hyväntahtoinen huumorintajun yhdistävän heitä keskenään.
– Pelaamme tosissaan, mutta pilke silmäkulmassa, kertoo Eero.
– Totta! Täällä pärjää, jos ei ota itseään turhan vakavasti. On eduksi osata nauraa itselleen jo valmiiksi, mutta sen oppii myös hyvin nopeasti täällä, tuumaa Erkki.
Ryhmällä on sääntö, että vasta, kun on oppinut nauramaan itselleen, on oikeutettu nauramaan myös muille – tietenkin hyvää tarkoittaen.
– Ja näistä aineksista syntyy ikimuistoisia pelihetkiä, joita vain ei voi jättää väliin, kertoo Sylvi. Hän itse ajaa paikan päälle tunnin ajomatkan päästä erään pelikaverin saapuessa paikalle vielä kauempaa.
Porukka on selvästi hitsautunut hyvin yhteen, mutta uudet jäsenet toivotetaan ryhmän mukaan lämpimästi tervetulleiksi.
– Täällä ei tunneta mitään sisäpiiriajattelua. Tai itse asiassa, me olemme yksi iso avonainen sisäpiiri, jonne pääsee helposti mukaan, vaikka kunto tai tekniikka olisivatkin hakusessa, naurahtaa Sylvi.
Peleistä onkin muodostunut monelle jäsenelle tärkeä viikottainen tapahtuma ja mahdollisuus tavata samanhenkisiä kavereita. Porukan tunnelmasta kertoo myös se, että pelaajat tapaavat toisiaan sulkisharjoitusten ulkopuolella minigolfaten, keilaten, betanqueta ja biljardia pelaten. Auttoivatpa he kerran pelikaveria hänen risusavotassaankin.
– Ja edelleen, kaikki kutsutaan mukaan. Voi sitten itse päättää, kuinka paljon haluaa osallistua toimintaan, kertoo Sylvi.
Ulin mukaan sulkapallo sopii mainiosti myös iäkkäämmille pelaajille. Lajin voi aloittaa kevyesti ja edetä oman kunnon mukaan. Myös välineet ovat kevyitä. Lajin etuja ovat myös, että sulkiksessa tulee otettua sivuaskeleita, hyppyjä, pyrähdyksiä ja suunnanmuutoksia.
– Ne ovat sellaisia liikkeitä, joita ei tule muuten tule tehtyä. Ja ne tekevät hyvää paitsi kunnolle, myös tasapainolle, kiteyttää Eero.
Porukan tavoitteena onkin kaiken hauskuuden ja sosiaalisten hyötyjen ohella pitää hyvää huolta fyysistä kunnosta – ja jatkaa sitä pitkään
