Tuttu lause? Minulla ainakin vähän liiankin tuttu. Mutta miksi ihmeessä?
Mieti omaa suhtautumistasi ruokaan. Pyöriikö ajatuksesi suuren osan päivästä ruuan ympärillä ja mietitkö myös usein milloin voit syödä mitäkin? Tunnetko syyllisyyden tunnetta herkuttelun tai ”lipsumisen” jälkeen, ja sitten ehkä kompensoit syömällä yliterveellisesti tai treenaamalla vain sillä ajatuksella, että kulutat äsken syödyt kalorit pois? Eikös herkuttelun juuri pitäisi tuoda hyvää oloa, eikä syyllisyyden tunnetta? Liikunnankin pitäisi tuoda energiaa arkeen ja viedä sinua kohti omia tavoitteitasi, ei toimia rangaistuksena.
Lue myös: Milloin ruoan syömisestä tuli synti?
Se tuo lohtua ja kontrollin tunnetta samalla kun se voi tuoda valtavasti ahdistusta ja ristiriitaisia tunteita. Oikein syömisestä on tehty niin äärettömän monimutkainen asia, vaikka sen kuuluisi olla paljon yksinkertaisempaa. Joka puolelta tulvii tietoa ja yhtäkkiä yksi tutkimus on kumonnut toisen, eikä kukaan enää tiedä mitä uskoa. Ruokaa syödään, jotta keho saa energiaa valmistaakseen tarvittavat aineet kehoa varten. Kaikki ovat yksilöllisiä, ei ole olemassa yhtä oikeaa elämäntapaa, joka toimisi kaikilla. Kuuntele kehoasi ja kokeile mikä tuntuu pidemmän päälle hyvältä.
Saamme koko ajan tietoa uusista ruokatrendeistä ja dieeteistä, ja monet niistä ovat täysin ehdottomia tiettyjen ruoka-aineiden suhteen. Eri ruokien itseltään kieltäminen toimii harvoin. Mieti, mistä pidät ja mistä et pidä ja minkä voit jättää pois tai ainakin vähentää ilman että se tuntuu ”lipsahdukselta” jos sitä joskus syöt. Itse olen monesti yrittänyt jättää makeat herkut pois, kunnes ymmärsin ettei se toimi ollenkaan. Olin jonkin aikaa ilman herkkuja, ja sen jälkeen sisäinen kapinallinen heräsi henkiin ja mässäilin oikein kunnolla vaikka olin jo ihan täynnä. Tasapaino ja oman kehon kuunteleminen on ruokailun A ja O. Minulla toimii ajattelutapana suhde 80/20, eli syön muuten terveellisesti ja monipuolisesti mutta syön herkut herkkuina enkä niistä aio koskaan luopua!
Ovatko ne oikeasti omia tavoitteita vai jonkun ulkopuolisen tekijän (esim. SoMe-maailman) luotuja? SoMe herättää keskusteluja, ja syystäkin, sillä on erittäin vaikeaa erottaa mikä on normaalia, kun näemme maailman SoMen filttereiden lävitse. SoMe luo meille huomaamatta absurdeja tavoitteita, ja aina peilikuvaa katsoessamme voisimme ”vielä muokata tuosta ja tuosta…” ja ”pudottaa vielä ne viimeiset viisi kiloa”. Se on harmillista, että melkein kaikki löytävät omassa kehossa jonkun kohdan, mitä haluaisi muokata. Koskaan ei olla tyytyväisiä. Olisikohan tilanne erilainen ilman nykyistä mediaa?
Kaikilla on omat tavoitteet, mutta tärkeitä on, että ne tavoitteet ovat nimenomaan niitä omia. Ei median muokkaamia, ei anopin, ei ystävien, ei perheen jne… Tavoittele sitä kroppaa ja terveydentilaa, missä sinun on hyvä olla ja missä kehosi toimii normaalisti. Ihmiset, varsinkin naiset, tarvitsevat rasvaa kehon normaalitoimintoja varten. Sitä paitsi asumme sentään Suomessa, eikö se pieni rasvakerros ole oikein mukava lämmike kun lämpötila laskee pakkasen puolelle! ☺
Muista kuitenkin kohtuu kaikessa, oman tasapainon löytäminen terveellisen ja ”epäterveellisen” elämäntavan väliltä on tärkeä tukipilari hyvinvoinnin kannalta. Ole armollinen ja rehellinen itsellesi, aina ei voi syödä säännöllisesti ja lautasmallin mukaisesti, sillä elämä tulee joskus tielle. Älä kuitenkaan missään nimessä rankaise itseäsi niin sanotusta ”lipsumisesta” ja herkuista nauttimisesta. Elämä on lyhyt ja siitä kuuluu nauttia täysin siemauksin!
PS. Söin laskiaispullaa tätä kirjoittaessani!
